 |
| Tämä asuinympäristö polkee autoilijoiden perusoikeuksia, koska tässä on oikeus autottomuuteen. |
Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistö kirjoitti Hesarin mielipidesivulla 28.3. oikeudesta autoiluun:
”Kokoomus tahtoo, että auton omistaminen ja käyttö on mahdollista kaikilla asuinalueilla.”
Miltä kuulostaisi, jos Suomessa olisikin laki, jossa lukee näin:
”Tässä laissa säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään auton käytön kasvua, edistetään autojen käytön vähentämistä ja suojellaan väestöä autojen aiheuttamille haitoille altistumiselta.
Lain tavoitteena on autoilusta ihmisille ja elinympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten ja riippuvuutta aiheuttavan auton käytön loppuminen.”
Toisaalta, miltä kuulostaisi, jos jonkin helsinkiläisen valtuustoryhmän puheenjohtaja kirjoittaisi näin:
”Puolueemme tahtoo, että tupakointi on mahdollista kaikissa julkisissa tiloissa.”
Perusteluna tälle voisi esittää, että tupakoinnin rajoittaminen on yksilön vapauden rajoittamista, joka on vastoin perusoikeuksia.
Tupakoinnin osalta keskustelu tupakointioikeudesta on käyty jo 1970-luvulla. Silloin säädettiin tupakkalaki, joka tuli voimaan 13.8.1976. Tupakkalain vastustaminen nojautui samanlaiseen argumentointiin kuin Männistön ja monien muiden vaatimukset ja puheet oikeudesta autoiluun. Yllä kirjoittamani kuviteltu lakiteksti on mukaelma tupakkalain ensimmäisestä pykälästä, ja olen siinä soveltanut tupakkalain säätämisen perusteita autoiluun.
Tupakkalain ja tupakoinnin rajoittamisen lähtökohta on myös ja nimenomaan perusoikeus. Eli oikeus olla altistumatta tupakoinnin haitoille. Laki ei kiellä tupakoinnin haitoille altistumista, jos yksilö sitä itse haluaa. Laki ei olekaan lopettanut tupakointia eikä tupakkateollisuutta ja siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Ei edes kaikkia tupakoinnin haittoja, kuten yleisten tilojen sotkemista tumpeilla ja mälliroiskeilla. Mutta niille, jotka eivät halua hengittää tupakansavua, savuton elämä on tullut mahdolliseksi muuallakin kuin vain omassa kodissa.
Yhteiskuntamme perustuu oikeudenmukaisuuden periaatteeseen. Oikeudenmukaisuutta pohtineen filosofin John Rawlsin mukaan yksilöllä tulee olla perusvapauksia niin paljon, kuin on mahdollista suhteessa muiden kansalaisten perusvapauksiin. Ei siis voi olla perusvapautta, joka polkee toisen perusvapautta.
Männistö asettaa lauseellaan yksien perusvapaudet toisten perusvapauksien edelle. Miksi näin pitäisi olla? Viimeaikaisen kehityksen valossa näyttää siltä, että autoilun suosio on menettämässä asemaansa. Nuoret eivät enää halua ajokorttia ja autoa kuten ennen, edes Saksassa. Männistö kirjoitti lauseensa keskusteluun Helsingin keskustan asukaspysäköinnistä. Miksi vähemmistön – 40 % keskustan asukkaista omistaa auton – perusvapauden pitäisi mennä enemmistön edelle, ja keskustan liikennejärjestelyt pitää suunnitella maksimaalisen autoilun ja pysäköinnin perusteella? Näin on tähän asti tehty.
Autoilun suosiminen Helsingissä ja Suomessa ei ole luonnollista yhteiskunnan kehitystä vaan määrätietoisen toiminnan tulos. Autoilukulttuuri tuotiin Suomeen USA:sta 1960-luvulla ja kaupunkisuunnittelu alistettiin autoilun suunnittelulle. Asiasta ei kysytty Saksan Freiburgin kaupungin tapaan kansalaisilta, vaan autoilun edistämisestä ja suosimisesta päätti elinkeinoelämä, erityisesti rakennusteollisuus ja kaupan ala, joille autoilun yleistyminen oli liiketoiminnalle eduksi.
Osallisia autoilun edistämiseen olivat toki kansalaisetkin. Autoilun haitoista ei tiedetty eikä niistä kerrottu. Sen sijaan amerikkalaisuutta ihannoitiin ja auto koettiin sekä vapauden että vaurauden symbolina, jota tavoiteltiin oman vaurauden ja vapauden osoittamiseksi ympäristölle.
Autoilussa ja oikeudenmukaisuudessa ei ole kysymys vain oikeudesta autoiluun, vaan myös oikeudesta autottomuuteen. Männistön vaatimus oikeudesta autoiluun kaikkialla on yksinkertaisesti epäoikeudenmukainen ja kansalaisten perusoikeuksia polkeva ja rajaava. Ei ole mitään perustetta sille, ettei saisi olla asuinalueita, joilla voi elää omistamatta ja käyttämättä autoa. Autoilijan ei tarvitse tällaiselle asuinalueelle tulla asumaan, aivan samoin kuin tupakoimattoman ei ole pakko mennä istumaan tupakkahuoneeseen vaatimaan, ettei siellä saa tupakoida.
Tupakoinnin terrori ei loppunut vapaaehtoisuudella. Ehkä siksi, että tupakoinnin rajoittamista vastaan oli liian suuria ja voimakkaita henkisiä ja taloudellisia intressejä. Tarvittiin tupakkalaki, joka pian 40 vuoden aikana on muuttanut myös asenteet niin, ettei lakia ehkä enää tarvita. Ehdotankin siksi, että mm. useiden valtiollisten ja kunnallisten periaateohjelmien ja strategioiden toimeenpanemiseksi ja niiden tavoitteiden täyttämiseksi säädetään autoilulaki. Sen ensimmäisen pykälän olen tähän jo kirjoittanut. Voin osallistua myös jatkotyöhön.
Kirjoittelet täyttä paskaa kyllä täällä. Tupakointi ja autoilu eivät liity mitenkään toisiinsa, sillä tupakka on vaarallista ja terveydelle haitaksi, eikä mitenkään hyödyksi, kun taas auto on osa ihmisen vapautta ja useinmiten myös ainoa mahdollisuus liikkua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Vain pieni vähemmistö voi oikeasti käyttää julkisia joustavasti.
VastaaPoistaVR blogisi oli myös aivan täyttä tuubaa sekin. Valtion tulee omistaa rautatiet ja tuotto kerätä valtion, eli kansan hyväksi. Kilpailutus johtaa vaan kaiken rahan karkaamiseen ulkomaille ja palkkatason alenemiseen, sekä palvelutason huononemiseen kun junien varustelu on entistä heikompaa säästötalkoissa, ihmishenkilökunta vähäisempää ja kaikki ylimääräinen karsittaisiin pois.
Olet kertakaikkiaan väärässä molemmissa asioissa. Mielestäni näyttää siltä, että et osaa ajatella asioita kokonaisuutena ja yhteisen edun kannalta, vain pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi.
Autoiluhan ei tule samanlaisena pysymään, kuin se on nyt. Ihmisten halu matkustaa itsenäisesti ei tule vähenemään. Suomen tulisi lähteä kehittämään ekologisempia teknologisia ratkaisuja henkilökohtaiseen liikenteeseen. Autojen nykyinen hidas nopeus ei tulevaisuudessa riitä. Tarvitaan vieläkin nopeampia, edullisempia ja ekologisempia järjestelmiä henkilökohtaiseen paikasta toiseen siirtymiseen.
VastaaPoistaKivikaudelle paluu ja julkisen liikenteen tukeminen nykymuodossa ei ole minkäänlainen ratkaisu tähän.
Autoilusta
VastaaPoistaTupakointi ja autoilu liittyvät hyvinkin toisiinsa. Kumpikin on asia, jota ilman ihminen voi elää. Ja ilman autoja ihminen on jopa elänyt paljon pidempään kuin ilman tupakkaa. Kumpikin on asia, jota käytetään mukavuuden tai mielihyvän vuoksi. Kumpikin on asia, jonka käyttäjä aiheuttaa muille ihmisille haittaa saadakseen oman mukavuutensa. Ja kummankin käyttö on mahdollista vain siten, että muut kustantavat käytön mahdollisuuden, koska haitat kustannetaan yhdessä.
Autoilu ei tule pysymään samanlaisena kuin nyt. Kaupungistuminen vähentää autoilua, koska autoiluun perustuva kaupunki on mahdottomuus. Mitä menestyvämpi ja halutumpi kaupunki on, sitä vähemmän siellä autoillaan. Kaikki autoilulle sallitut kadut ovat toki kaikissa kaupungeissa täynnä autoja, koska ruuhka on kaupunkiautoilun ominaisuus.
Mitä suurempi ja tehokkaammin rakennettu kaupunki on, sitä pienempi vähemmistö autoilijat ovat. Vaikka ruuhkassa istuvan autoilijan on asiaa vaikea havaita, koska hän ei näe enemmistöä eli muiden liikennemuotojen käyttäjiä.
Nämä asiat eivät ole minun mielipiteitäni, vaan nämä ovat yksinkertaisia tilastollisia totuuksia maailman kaupungeista.
Autoista siis ei tule nopeampia, eikä yksilöllisen liikkumisen määrä autoillen tule kaupungeissa kasvamaan, koska autoilun nopeus ja määrä ei tälläkään hetkellä rajoitu auton ominaisuuksien vuoksi. Autoilun nopeuden ja määrän kaupungeissa rajoittaa autoiluun kuuluva ruuhkaisuus. Ja toisaalta, koska kaupungeissa monet ihmiset ovat matkalla samoihin paikkoihin, henkilökohtainen paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu nopeimmin ja mukavimmin julkisilla joukkoliikennevälineillä.
Kaupungeissa joukkoliikennettä ei edes tarvitse tukea, mutta autoilu tarvitsee mittavan julkisen tuen myös kaupungeissa. Jos autoilun tilankäytöstä, katuverkosta ja pysäköinnistä perittäisiin niiden todellinen hinta, ja hinnoittelurakenne olisi samanlainen autoilun ja joukkoliikenteen kesken, autoilun suosio tipahtaisi olemattomaksi ja joukkoliikenne olisi tuottavaa liiketoimintaa. Suurissa kaupungeissa pelkästään pysäköintipaikan keskivertoautoa korkeampi hinta on riittänyt siihen, ettei auton omistaminen juurikaan kiinnosta.
Junaliikenteestä
Valtio voi toki omistaa rautatiet ja junaliikennettä harjoittavat yritykset. Mutta valtion on helpompi kerätä rahaa verojen muodossa kuin tuhlata veroista kerättyä rahaa tehottoman monopolitoiminnan ylläpitämiseen, kuten on nykytilanne Suomessa. Nimenomaan kansan eduksi on järjestää junaliikenne mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti. Silloin kustannukset ja lippujen hinnat ovat mahdollisimman alhaiset ja palvelutaso mahdollisimman korkea. Ja verorahoilla maksettava tuki on minimissään.
Monopolien ja kartellien purkaminen on kansantalouden tehokkuuden ja kuluttajien edun perusta. Sillä monopolit ja kartellit ovat kansantalouden häiriötilanteita, joihin yritykset pyrkivät oman voitontekonsa maksimoimiseksi sillä, että yritysten keskinäistä kilpailua vähennetään. Euroopan maista on laaja kokemus siitä, että rautatiemonopolien lakkauttaminen on nimenomaan kuluttajan ja veronmaksajan etu.
Kansalainen voisi toki aloittaa viestinsä asaiallisemmin, paskanjauhamiseksi leimaaminen ei kyllä tee henkilön kommenteista vakavasti otettavia. Minusta Anterolla on hyvätkin perustelut ja hän ei ole myöskään mikään autilun vihaaja, sillä hän myös ymmärtää sen, että jotkin ihmiset tarvitsevat oikasti autoa, tässä hän on rajottamassa aitä tiheltä kaupunkialueelta...
VastaaPoista