Suomen junaliikenteen uusi rappiokausi

EU on valmistelemassa uutta rautatiepakettia, joka tulisi voimaan 2019. Silloin vihdoin lakkautettaisiin EU:ssa jäljellä olevat kansalliset rautatiemonopolit, kuten Suomessa VR-Yhtymän henkilöliikennemonopoli. Mikään ei toki estä Suomea muiden EU-maiden tapaan lakkauttamasta monopolia vaikka heti, jos eduskuntamme ymmärtäisi omaa parastamme. Mutta 2019 olisi pakko.

Elämme ehkä taas 6 vuotta siinä toivossa, että VR-Yhtymän monopoli vihdoin päättyisi. Mutta rautatiemonopoleja rajusti puolustavalla Ranskalla on iso valta EU:ssa, joten en ole yllättynyt, jos Ranska jälleen estää monopolien täyskiellon. Kuten joka kerta tähänkin asti.

Meille Suomessa tulee olemaan entistä huonompaa juna-aikaa vuoteen 2019. Sillä tulemme näkemään ennätysmäistä kaluston romutusta varmuuden vuoksi sekä kaikkea muuta mahdollista VR-Yhtymän aseman pönkittämistä muiden kotimaisten yrittäjien vahingoksi.

Tämä VR-Yhtymän puuhastelu tulee toimimaan vain ja ainoastaan kotimaisen rautatieyrittäjyyden vahingoksi. Ja myös VR-Yhtymää itseään vastaan.

Kansainvälisillä yrityksillä on jopa VR-Yhtymää suuremmat resurssit, joten VR-Yhtymä ja sitä tukevat poliitikot pelaavat tosiasiassa vain suomalaisen yritystoiminnan ja ainoan suomalaisen rautatieyrityksen eli VR-Yhtymän itsensä vahingoksi. Sillä monopolin päätyttyä Suomessa eivät voi toimia ketkään muut kun ne, joille VR-Yhtymä varmasti häviää.

Kansainväliset suuryritykset ovat kalustomarkkinoilla isompia tekijöitä kuin VR-Yhtymä. Niillä on resursseja ostaa kalustoa, joka varustetaan suomalaisen raideleveyden pyörästöllä. VR-Yhtymän valheellisesti ylläpitämä myytti raideleveydestä suojana ulkomaisia yrityksiä vastaan on globaaleilla markkinoilla yksi numero tilaussopimuksessa. Eri raideleveyksien kanssa on muualla opittu jo elämään, koska eri leveyksiä on monissa muissakin maissa kuin Suomessa ja Venäjällä.

Raideleveys ei ole ongelma ulkomaisille junayhtiöille, ainoastaan Suomen VR-Yhtymälle. Siemensin Vectron-vetureiden raideleveys on 1435–1676 mm. Suomessa raideleveys on 1524 mm. Veturi esiteltiin Berliinin Innotrans-messuilla 2010.

Ulkomainen suuryritys voi kilpailla Suomessa hinnoittelulla kuten muuallakin, vaikka se tuokin tänne upouuden kaluston. Monopolissa toiminut VR-Yhtymä ei kykene hintakilpailuun, koska sen kustannusrakenne perustuu monopolin ylihinnoitteluun.

VR-Yhtymällä on ollut jo 20 vuotta aikaa sopeutua kilpailuun. Se olisi voinut sopeutua harjoittelemalla kotimaisten pienyritysten kanssa. Mutta VR-Yhtymä on valinnut kilpailun vastustamisen ja monopolin pönkittämisen. Ja siinä sivussa junaliikenteen hiljaisen näivettämisen, jossa voittajina ovat halvat lennot, joustava bussiliikenne ja ulkomaisella työvoimalla ja kalustolla pelaava kuorma-autoala.

Kaluston hävittämisellä VR-Yhtymä tuhoaa ainoan edun, mikä suomalaisilla yrityksillä ja sillä itsellään voisi olla. Eli ilman mittavia investointeja käyttövalmiin kaluston, jolla tuotetut palvelut voidaan rehellisesti hinnoitella kilpailukykyisiksi kansainvälisten toimijoiden tuotantoon nähden.

Jos Suomessa oikeasti halutaan edistää junaliikennettä ja pärjätä ulkomaiselle pääomalle, VR-Yhtymän monopoli on syytä lopettaa heti, kieltää kaikki kaluston romutus ja sijoittaa kalusto kansalliseen kalustoyhtiöön, jossa ovat mukana valtio, kunnat ja kalustoa tarvitsevat yritykset. Näin voidaan käyttää hyväksi aika, jonka valtion ja HSL:n ostosopimukset vielä ovat voimassa ja on mahdollisuus kansallisille ratkaisuille ennen EU:n pakkosääntöjä 2019.

Milloin alkavat ilmastotalkoot?

Eilen oli Dodon ja Helsyn vaalipaneeli ”Helsinki raiteillaan Nurmijärvet omillaan”. Yhtenä kysymyksenä ehdokkaille järjestäjät halusivat tietää, minkä HSL:n hankelistan liikennehankkeen kukin valitsee toteutettavaksi, jos saa valita vain yhden.

HSL:n listalla on 16 kohdetta, joiden kustannukset ovat 40–700 milj.€. Yksi ehdokas halusi tehdä 700 miljoonan Östersundomin metron ja kaksi tahtoi listalla 500 miljoonan hintaiseksi asetetun Pisararadan. Kolme ehdokasta kannatti 50 miljoonan pakettia erilaisista pienistä hankkeista. Itse valitsin Raidejokerin, joka sai myös toisen äänen. Listan hinta Jokeriratikalle on 230 milj.€.

Suomi on valtiona sitoutunut eurooppalaiseen 20-20-20 -ilmasto-ohjelmaan. CO2-päästöjä on vähennettävä 20 % vuoteen 2020. Suomessa tämä tarkoittaa, että liikenteen CO2-päästöjen tulee olla 16 % pienemmät kuin vuoden 2005 päästöt (EU-päätös 406/2009/EY). Nyt on vuosi 2011, joten tavoitteen täyttämiseen on aikaa 9 vuotta.

Päästöjä ei vähennetä sormien napsautuksella. Autoiluyhteiskuntaamme on rakennettu 50 vuotta. Nyt on oltava päätökset niistä toimista, jotka ovat 9 vuoden kuluttua valmiit ja vähentävät liikenteen päästöjä. Mutta sellaisia toimia ei ole vielä edes suunnitelma-asteella. Käytännön kaavoituksessa ja hankesuunnittelussa jatketaan yhä autoyhteiskunnan tiellä.

HSL toteaa itse, ettei sen HLJ-suunnitelma täytä ilmastovaatimuksia. Kun kalliit hankkeet eivät lisää joukkoliikennettä, HSL toivoo, että autot muuttuisivat päästöttömiksi. Se olisikin liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelijalle helppo ratkaisu, mutta täysin vastuuton ajatus. Päästöttömiä autoja ei ole vielä edes kaupan.

HSL:n listan kallein hanke on Östersundomin metro, jonka ilmastovaikutus on negatiivinen. Metron vuoksi Helsinki on suunnitellut Östersundomiin autokaupunkia, jossa autoillaan enemmän kuin missään muualla Helsingissä. Jopa niin, että Porvoon moottoritietä on levennettävä. Ja näin tehdään siitä huolimatta, että kaupungin oma suunnitelma osoittaa raitiotien ratkaisevasti paremmaksi – ja halvemmaksi.

Vaalipaneelissa suosittu Pisara on jokseenkin hyödytön ilmaston kannalta. Vasta valmistuneesta YVA:sta selviää, että lopulta miljardiin kipuavan hankkeen vaikutus joukkoliikenteen osuuteen on käytännössä olematon.

Pisara parantaa yhden aseman verran junaliikenteen palvelutasoa Helsingissä, mutta Östersundomin metro on yksinkertaisesti haitallinen. Pisarastakin sopii kysyä, onko se hintansa arvoinen ja miten paljon paremmin ilmaston hyväksi näiden megahankkeiden rahat voisi käyttää.

Östersundomin metrolle onkin jo esitetty erinomainen vaihtoehto, 80 km. modernia nopeata raitiotietä lähinnä poikittaisliikenteeseen, jossa auto on käytännössä ainoa toimiva kulkutapa.
(http://vesirajassa.blogspot.com/2011/03/ratikkaverkosto-ostersundomiin-ja-koko.html). Ehdotus on itse asiassa vain kooste Helsingin ja Vantaan jo aiemmin esittämistä suunnitelmista. Kannattamani Raidejokeri on niistä yksi.

HSL:n lista ja panelistien valinnat ovat täysin nurinkuriset. Miljardiluokan hankkeita ei saada valmiiksi yhdeksässä vuodessa. Siksi sellaisia ei kannata edes harkita, vaikka ne vähentäisivätkin päästöjä. Hankkeet ja toimenpiteet tulee laittaa järjestykseen sen perusteella, miten paljon ja miten nopeasti ne vähentävät päästöjä. HSL ei ole edes koonnut hankkeistaan tällaista yhteenvetoa.

Liikenteen päästökehitykseen on palattava vaalien jälkeen, kun uusi hallitus tekee liikennepoliittisen selontekonsa. Kun pääkaupunkiseudun kunnat eivät tässäkään asiassa kykene järkevään yhteistyöhön, vastuu jää eduskunnalle ja hallitukselle. Miettikää tätä, kun äänestätte!


PS:
Dodon ja Helsyn vaalipaneelista voi katsoa videon Dodon nettisivuilta www.dodo.org. Sieltä selviää, ketkä äänestivät ja mitä.

PS2:
Tässä oma järjestykseni HSL-hankelistasta. Perustelen tässä vain oman äänestykseni Jokerista ykköseksi sillä, että se on käytännössä pakko, koska bussien kapasiteetti ei riitä ja ratikka tulee halvemmaksi kuin peräkkäin ajavat bussit.

1. Raidejokeri
2. Laajasalon ratikka
3. Espoon kaupunkirata
4. Pienhankkeiden kooste
5. Jokeri 2
6. Pasila–Riihimäki lisäraide
7. Kehä 1 parannukset
8. Klaukkalan ohitus
9. Hyrylän ohitus
10: Kehä 3

Hankkeet joita ei tarvita tai jotka ovat korvattavissa halvemmilla ja/tai paremmilla ratkaisuilla:

Östersundomin metro
Kivenlahden metro
Pisara

Hankkeet, jotka eivät kuulu uudelle rahoituslistalle lainkaan, vaan jotka ovat jo päätettyjen hankkeiden osia:

Länsimetron liityntäliikenne
Kehäradan liityntäliikenne
Ruskeasannan asema