Suomen junaliikenteen uusi rappiokausi

EU on valmistelemassa uutta rautatiepakettia, joka tulisi voimaan 2019. Silloin vihdoin lakkautettaisiin EU:ssa jäljellä olevat kansalliset rautatiemonopolit, kuten Suomessa VR-Yhtymän henkilöliikennemonopoli. Mikään ei toki estä Suomea muiden EU-maiden tapaan lakkauttamasta monopolia vaikka heti, jos eduskuntamme ymmärtäisi omaa parastamme. Mutta 2019 olisi pakko.

Elämme ehkä taas 6 vuotta siinä toivossa, että VR-Yhtymän monopoli vihdoin päättyisi. Mutta rautatiemonopoleja rajusti puolustavalla Ranskalla on iso valta EU:ssa, joten en ole yllättynyt, jos Ranska jälleen estää monopolien täyskiellon. Kuten joka kerta tähänkin asti.

Meille Suomessa tulee olemaan entistä huonompaa juna-aikaa vuoteen 2019. Sillä tulemme näkemään ennätysmäistä kaluston romutusta varmuuden vuoksi sekä kaikkea muuta mahdollista VR-Yhtymän aseman pönkittämistä muiden kotimaisten yrittäjien vahingoksi.

Tämä VR-Yhtymän puuhastelu tulee toimimaan vain ja ainoastaan kotimaisen rautatieyrittäjyyden vahingoksi. Ja myös VR-Yhtymää itseään vastaan.

Kansainvälisillä yrityksillä on jopa VR-Yhtymää suuremmat resurssit, joten VR-Yhtymä ja sitä tukevat poliitikot pelaavat tosiasiassa vain suomalaisen yritystoiminnan ja ainoan suomalaisen rautatieyrityksen eli VR-Yhtymän itsensä vahingoksi. Sillä monopolin päätyttyä Suomessa eivät voi toimia ketkään muut kun ne, joille VR-Yhtymä varmasti häviää.

Kansainväliset suuryritykset ovat kalustomarkkinoilla isompia tekijöitä kuin VR-Yhtymä. Niillä on resursseja ostaa kalustoa, joka varustetaan suomalaisen raideleveyden pyörästöllä. VR-Yhtymän valheellisesti ylläpitämä myytti raideleveydestä suojana ulkomaisia yrityksiä vastaan on globaaleilla markkinoilla yksi numero tilaussopimuksessa. Eri raideleveyksien kanssa on muualla opittu jo elämään, koska eri leveyksiä on monissa muissakin maissa kuin Suomessa ja Venäjällä.

Raideleveys ei ole ongelma ulkomaisille junayhtiöille, ainoastaan Suomen VR-Yhtymälle. Siemensin Vectron-vetureiden raideleveys on 1435–1676 mm. Suomessa raideleveys on 1524 mm. Veturi esiteltiin Berliinin Innotrans-messuilla 2010.

Ulkomainen suuryritys voi kilpailla Suomessa hinnoittelulla kuten muuallakin, vaikka se tuokin tänne upouuden kaluston. Monopolissa toiminut VR-Yhtymä ei kykene hintakilpailuun, koska sen kustannusrakenne perustuu monopolin ylihinnoitteluun.

VR-Yhtymällä on ollut jo 20 vuotta aikaa sopeutua kilpailuun. Se olisi voinut sopeutua harjoittelemalla kotimaisten pienyritysten kanssa. Mutta VR-Yhtymä on valinnut kilpailun vastustamisen ja monopolin pönkittämisen. Ja siinä sivussa junaliikenteen hiljaisen näivettämisen, jossa voittajina ovat halvat lennot, joustava bussiliikenne ja ulkomaisella työvoimalla ja kalustolla pelaava kuorma-autoala.

Kaluston hävittämisellä VR-Yhtymä tuhoaa ainoan edun, mikä suomalaisilla yrityksillä ja sillä itsellään voisi olla. Eli ilman mittavia investointeja käyttövalmiin kaluston, jolla tuotetut palvelut voidaan rehellisesti hinnoitella kilpailukykyisiksi kansainvälisten toimijoiden tuotantoon nähden.

Jos Suomessa oikeasti halutaan edistää junaliikennettä ja pärjätä ulkomaiselle pääomalle, VR-Yhtymän monopoli on syytä lopettaa heti, kieltää kaikki kaluston romutus ja sijoittaa kalusto kansalliseen kalustoyhtiöön, jossa ovat mukana valtio, kunnat ja kalustoa tarvitsevat yritykset. Näin voidaan käyttää hyväksi aika, jonka valtion ja HSL:n ostosopimukset vielä ovat voimassa ja on mahdollisuus kansallisille ratkaisuille ennen EU:n pakkosääntöjä 2019.

Huomenta, Perus-Suomi

Ei ole uutinen, että Perussuomalaiset oli vaalivoittaja, jonka kannatus moninkertaistui edellisestä eduskunnasta. Uutisia sen sijaan tuntuvat olevan, että voittajana itseään pitävä SDP sai heikoimman kannatuksen koskaan, ja suurimpana eduskuntapuolueena ja siten koko kisan voittajana esiintyvä Kokoomus menetti eduskuntapaikkojaan vielä enemmän kuin SDP.

Uutinen on myös se, ettei Keskusta ollut suurin häviäjä, vaan Vihreät. Viheiltä meni kolmannes eduskuntapaikoista. Ja uutinen on sekin, että Perussuomalaisten kannatus on oikeasti edelleen alhainen. 81 % eli melkein kaikki suomalaiset kannattavat edelleen muita puolueita. Lisäksi sekä oma kokemukseni että myös median viesti on ollut, että moni persuja äänestänyt ei kannata Perussuomalaisia, vaan antoi äänensä muistutuksena muiden puolueiden kuolevaisuudesta.

Uutinen tulee olemaan myös se, että vaalitulos ja hallitusneuvottelut sekä hallitusohjelma tulevat tekemään Suomen kansalaisista häviäjiä. Kun hallitusohjelmasta hakevat sopua arvokolmion kärjissä olevat puolueet, lopputulos on toimitusministeristön hallitusohjelma. Siinä ei ole uudistuksia, koska niistä ei päästä sopuun. Ja silloin Suomi jämähtää paikoilleen. Onneksi on kielitaitoa ja internet, jotta pystymme seuraamaan, miten maailma ulkopuolellamme kehittyy.

Tyhjä hallitusohjelmasta tulee myös siksi, ettei vaaleissa edes keskusteltu Suomen kehittämisestä. Siitä pälkähästä päästiin viimeistään silloin, kun Portugal jätti EU:lle avunpyyntönsä. Niin saatiin sopiva kaukana ja muualla oleva uhka, jolla voidaan peittää ongelmat omien jalkojen juuressa. Perussuomalaiset ja heitä tässä asiassa peesannut SDP onnistuivat lunastamaan Portugalin ansiosta hallitusmahdollisuutensa, ja Keskusta sekä Kokoomus saivat vastuun palkintona tappionsa.

Portugal näytti olevan Persuille ja SDP:lle helppo vaaliturbo, koska molemmat luulivat pääsevänsä kipeän päätöksenteon vastuusta siksi, ettei uutta hallitusta saada kokoon ennen kuin asiasta päätetään Brysselissä. Nykyisen pääministerin kanta siitä, että entinen tappiohallitus ottaisi asiasta vastuun Suomessa, taitaa viilentää juhlahumua. Se panee voitonjuhlijat ikävien tosiasioiden eteen huomattavasti aikaisemmin kuin vasta ensi eduskuntavaaleissa – miten pian ne sitten ovatkin.

Perus-Suomi ja sen maan tapa siis jatkunevat ennallaan. Toiveita ihmisten elinympäristöstä ja hyvinvoinnista ei tulla toteuttamaan. Tuhlaamisen maksimointiin perustuva BKT-talous jatkuu, hyvinvoinnin ja elinympäristön laadun mittareita ei edes kehitetä. Mitä kalliimpia hankkeita, sen parempi. Vastuuta ei oteta, koska vastuu käy kukkarolla, kuten eräs vaalimainos julisti.

Viimeisenä kampanjapäivänä keskustelin pitkään 77-vuotiaan leskirouvan kanssa. Hänellä oli huoli tulevaisuudestaan sitten, kun ei enää pysty hoitamaan kotiaan. Ainoa sukulainen asuu monen tunnin matkan päässä. Kerroin kauniisti, miten onnettomassa tilanteessa hän on ja annoin vinkkejä sekä kirjoitin muutaman asian muistiksi vaaliesitteeni taakse. Sanoin lopuksi, että tämä tapaaminen oli paras asia, mitä kampanjani aikana olen tehnyt. Aluksi rouva oli sanonut jo äänestäneensä mutta toivoi silti, että joku välittäisi hänen tulevaisuudestaan.