Kävin ajamassa ratikalla Helsingin yössä

Artic-vaunumme 401 ensi kertaa Pikku-Huolalahdessa, kesäyössä kello 1:42.

Runsas viikko sitten kerroin, miltä tuntui Helsingin uuden ratikan kyyti Kajaanin Otanmäessä Transtechin kiskokalustotehtaan koeradalla. Viime viikon tiistaina vaunu saapui Helsingin Koskelaan, jossa se laskettiin kuljetuslavetilta rataverkolle. Hetkellä, jolloin koko vaunu oli rataverkolla, kello oli 15:03. Maanantain ja tiistain välinen yö 1.–2.7. oli vaunun ensi tutustuminen uuteen kotiinsa, Helsinkiin. Nyt voin kertoa, minkälaista on uuden vaunun kyyti Helsingin kaduilla.

Kun uusia Artic-raitiovaunuja aikanaan toimitetaan sarjatuotantona, vaunujen ottaminen käyttöön ei ole yhtä vaikeata kuin tämän ensimmäisen vaunun kanssa. Sillä ensimmäinen operaatio vaunun kanssa omalla rataverkolla oli raivausharjoitus. Ennen kuin vaunulla mentiin mihinkään, HKL:n raivausporukka harjoitteli, miten Artic nostetaan takaisin kiskoille, jos tulee vahinko. Vasta sitten vaunu lähti kohti Vallilaa, mutta Variotramin numero 215 hinauksessa. Teknisesti vaunu oli muuten ajokelpoinen, mutta kuljetuksen ajaksi virroitin oli irrotettu, jotta mahduttiin ongelmitta myös viimeisen eli Koskelatien sillan alta.

Articin nostoa harjoitellaan Koskelassa viiden aikaan iltapäivällä tiistaina 26.5.

Vaunu sai virroittimensa jo tiistai-iltana. Helsingin sähköstä 401 – se on ensimmäisen uuden vaunun numero – pääsi nauttimaan kello 20:25. Tämän jälkeen alkoi vaunun varustelu tyyppihyväksynnän edellyttämiä mittauksia varten. Liikennekelpoisuuskatsastus oli maanantaina 1.7. Sen läpäistyään 401 sai ensi kerran kulkea omin voimin kaupungin rataverkolla eli siirtyä takaisin Vallilaan.

Yöllisille koeajoille lähdettiin maanantaina 23:n aikaan. Koeajot tehdään öisin siksi, että ongelmatilanteissa ei sotketa normaalia liikennettä. Ongelmia voi tulla siitä, että vaunu ei sovi pysäkille. Uusi vaunu on 10 senttiä vanhoja leveämpi, joten jossain voi olla tolppa tai liikennemerkki, joka onkin Articille liian lähellä. Vaunun rakenne taas on aiemmista poikkeava siten, että kaarteiden alkaessa ja loppuessa vaunun osat siirtyvät sivusuunnassa eri tavoin kuin vanhoissa vaunuissa. Pysäkkikorokkeita on vaikeissa paikoissa tämän vuoksi korjattu. Pysäkit on tarkistettu jo pari vuotta sitten tätä varten rakennetulla mittavaunulla, joten ongelmia ei pitäisi olla. Mutta riskiä ei oteta.

Mahtuuko vai ei mahdu? Kyllä mahtui. Mäkelänkadulla klo. 23:17.

Mittausajoissa vaunun sisustus on täynnä kaapeleita ja antureita sekä mittalaitteita ja dataa tallentavia tietokoneita. Istuinpehmusteet on poistettu, jotta ne eivät paljosta tavarasta vaurioidu. Yksi ovi on poistettu käytöstä, koska sen alta kulkee kaksi nippua kaapeleita antureihin ja venymäliuskoihin vaunun alle ja teleihin.

Kun Artic lähti ensi kertaa liikkeelle, en edes huomannut sitä. Niin pehmeästi liikkeellelähtö tapahtui. Mieleeni tuli taannoisen Kaapelitehtaan muotoilunäyttelyn hissidemo, jossa liikkeet olivat myös jotakuinkin huomaamattomat. Mutta nyt samaan pääsi liikkuva raitiovaunu.

Myös pysähtyminen oli aivan muuta kuin edellisissä matalalattiavaunuissa tai uudemmissa metrojunissa. Ei nykäystä, joka lähes kaataa seisovan matkustajan, jos ote tangosta tai kahvasta ei pidä. Näistä asioista tulevat kaikki matkustajat pitämään uudessa vaunussa. Itse olen hyvin tyytyväinen, sillä nykäyksistä olen ollut huolissani koko projektin ajan. Enää ei tarvitse olla!

Ja ilo hyvistä kulkuominaisuuksista jatkui. Nyt niissä ominaisuuksissa, joihin olemme vaunun rakenteella pyrkineet. Edellisten matalalattiavaunujen ongelmat liittyvät siihen, että vaunun kulku kaarteissa ja mäissä perustuu pitkälti telin joustovaroihin. Articin rakenteen idea on, että vaunu seisoo ja kulkee omilla pyörillään luonnollisesti, vaikka siinä ei olisi jousitusta lainkaan. Vain tällä periaatteella vältetään vaunuun kohdistuvat suuret voimat ja niiden aiheuttamat korkeat jännitystasot rakenteissa. Sekä kaikki näistä seuraavat ongelmat.

Käytännössä oikein suunniteltu rakenne tarkoitti, että 401 ei kolise ja pauku vaihteissa ja risteyksissä, jotka ovat Helsingissä matalauraisia. Eli vaunun pyörät nousevat kulkemaan laippojen varassa korotettua laippauran pohjaa pitkin. Oikein suunniteltu rakenne tarkoitti myös sitä, että vaunu ei irvistä edes Liisankadun ja Snellmanninkadun risteyksen kaarteessa. Joka on sekä jyrkkä kaarre että mäennyppylän huippu. Tai päinvastainen tilanne, tulo Paavalinkirkon pysäkiltä. Paikka, josta vanhalla matalalattiavaunulla ei oikeastaan pitäisi ajaa ollenkaan.

Aamuyö sarastaa Kruununhaassa klo 3:20. Artic ei ole moksiskaan Liisan ja Snellun kulmassa.

Onneksi koko rataverkkomme ei ole mäkien ja jyrkkien kaarteiden yhdistelmää, vaikka paljon on molempia. Hyvistä kulkuominaisuuksista kun on iloa vähemmänkin haastavalla radalla. Vaunu ei ”hae” sivusuunnassa, eli se kulkee suoraan. Kun Artic tulee kaarteeseen, kaarteen alkukohta ei nykäise sivusuunnassa. Tässä siis palataan siihen, mikä on ollut vanhojen Valmet-vaunujen hyvä ominaisuus. Mutta Articin moderni jousitus pehmentää kaarteiden oton vielä paremmaksi kuin korkealattiaisissa Valmeteissa.

Pehmeä jousitus ja huolellinen äänieristys tekevät vaunusta hiljaisen. Ulkopuolella vaunun tehoelektroniikka pitää nykyaikaisille vaunuille tavallista vinkuvaa ääntä, sisällä äänimaailmaa hallitsee ilmastoinnin humina. Vedossa kuuluu kulmavaihteista vaimeaa murinaa. Kaarteisiin mennessä ja poistuessa nivelten liikevaimentimien öljy suhisee, minkä yleisö ehkä tulevaisuudessa tulee kokemaan vaunulle tunnusomaisena äänenä samaan tapaan kuin vanhojen metrojunien inverttereiden ”laulun”.

Artic kohtaa pormestarin. Tosin klo. 3:35 pormestari ei ehkä kohtaamista tajua.

Johtuuko siitä, että Articin on suunnitellut ja valmistanut junanvaunuja tehnyt yritys, mutta yleisvaikutelma on, kuin olisi matkustamassa junassa. Hiljaisuus, pehmeä kulku ja samanaikainen vakavuus luovat junamaisen tunnelman. Raitiovaunusta puolestaan viestii tarvittaessa rivakkakin kiihdytys ja nopea pysähtyminen. Mutta molemmat mukavan pehmeästi, ei repivästi kuten vaikka tehokkaassa henkilöautossa.

Jotain erikoistakin vaunussa on. Painuneella ja siten ”kuoppaisella” radalla vaunu heijaa, eli yläosa keinuu sivusuunnassa. Samanlaisen heijauksen aiheuttaa myös nopea pysähdys. Sen saa aikaiseksi pysähtymiseen käytettävän levyjarrun sijainti, joka saa telin nyökkäämään, ja nyökkäys heilauttaa vaunua. Molempia ominaisuuksia voi säätää vaunun liikevaimentimien arvojen valinnalla – jos osoittautuu tarpeelliseksi.

Olen siis matkustuskokemukseen tyytyväinen. Ja se helpottaa monen vuoden jännityksen siitä, toteutuuko käytännössä se, mitä vaunun suunnittelulla ja perusratkaisulla tavoittelimme. Eli näyttää siltä, että oikeassa olemme olleet. Mittaustulokset ja aika näyttävät sitten sen, miten hyvin vaunu kestää käyttöä. Sitä saan vielä jännittää, kunnes saamme tietoa mittauksista. En odota ongelmia, mutta varmuus on aina paras.

Kamppi, Lindfors ja Artic. Ei paha ollenkaan. Ellei peräti modernia kaupunkia, tosin aika hiljaista. Kun kello on juuri neljä ja on aamuyö. Hetkeä aiemmin tosin Mikonkadulla oli vilskettä, kun kapakat ja terassit olivat siellä sulkeutumassa.

Öiset mittausajot jatkuvat tämän viikon. Rakenteellisia yksityiskohtia hiotaan ja korjataan ja sitten vaunu saadaan myös kaupunkilaisten käyttöön. Yöllä on kaupungilla pääsääntöisesti hiljaista, joten yleisön kommentteja vaunusta ei yötestien aikana saada. Omasta mielestäni vaunun muotoilussa on saatu se, mitä tavoiteltiin: Artic sopii niin vanhoihin empirerakennuksiin kuin Kampin moderniin arkkitehtuuriin ja jopa Stefan Lindforsin pysäkkihässäkkään.

Stadin kundille ja gimmalle on tulossa hyvät menot. Spåra rules!

On se vaan niin nätti ja on ratikan värinen kanssa.

PS: 401:n saapumisesta Helsinkiin 26.5. on kuvia ja tarinaa Suomen Raitiotieseura ry:n uutissivulla. Tunnelmia ja ensimmäisen koeajoyön reitti löytyvät myös SRS:n uutisista.