Suomessa on tänään pakkasta ja lumipyryä. Sähköpörssin hinta noin 0,5 €/kWh. Sähkön tuotantokustannus Suomessa on vähemmän kuin kymmenesosa tästä. Sähkön tuotantoyhtiöt ovatkin kertoneet huikeista tuloksista. Samaan aikaan ihmiset palelevat kodeissaan ja yrityksiä kaatuu, koska sähkökaupan pienasiakkaiden maksukyky ei enää riitä.
Sähkövoimalaitosten määrä ja koko tällä hetkellä ei riitä pakkaspäiville. Se nostaa sähkön hintaa sähköpörssissä. Mutta mikään hinta ei auta sähköpulaan. Pula ratkeaa vain katkaisemalla sähköt.
Kun korkea hinta ei auta, korkean hinnan periminen on turhaa ja vain ahneutta. Mikään ei siihen pakota, sähköä saa ja voi myydä myös kohtuullisella liiketoimintakatteella. Ja myös myydään. Sellaista kauppaa ohi sähköpörssin käyvät suurasiakkaat.
Sähkön hinta ei muodostu markkinoilla vaan energiapolitiikasta, josta päätetään eduskunnassa. Niin on pakko olla, koska sähkön tuotanto ja käyttötarve eivät ole rajattomasti joustavia. Kotitalouksille sähkö on välttämättömyystarvike samalla tavalla kuin terveydenhoito. Siksi sähkön hintahäiriön ratkaisu on tehtävä osana energiapolitiikkaa.
Hintahäiriön ratkaisu on sähkömarkkinoiden osittainen sääntely siltä osin, missä sähkö on välttämättömyystarvike ja mikä on yhteiskunnan toimivuuden kannalta tarpeen. Tältä osin sähkön myynti on velvoitettava hinnoiteltavaksi kohtuulliseen liiketoimintakatteeseen perustuvaksi.
Valtaosan sähköntuotannon kustannukset Suomessa ovat samat kuin vuosi tai kaksi sitten. Sähkön hinta on silti kymmenkertainen. Joku vetää välistä. Joku käyttää tilaisuutta hyväkseen. Moraalitonta.
Mikään ei estäisi sähköyhtiöitä myymästä tuotantoaan kohtuullisemmalla hinnalla.
Vestman sai vastaukseksi ryöpytystä siitä, että hän kokoomuslaisena nyt puhuu markkinataloutta vastaan ja että se, mitä Vestman moittii, on oikeastaan hänen, Kokoomuksen ja markkinatalouden omaa tahtoa ja syytä. Olennainen perustelu tälle oli, että tähän on tultu juuri siksi, että näin markkinatalous toimii. Valittajien mukaan markkinatalouden hinnanmuodostus ei perustu tuotantokustannuksiin vaan maksuhalukkuuteen.
Valittajat ovat minusta täysin väärässä.
Sähkömarkkinat perustuvat sääntelyyn, eivät markkinatalouteen
Ei Vestman eikä Kokoomus ole yksin luonut eurooppalaista sähkömarkkinoiden järjestelmää sähköpörsseineen. Eivätkä sähkömarkkinat toimi puhtaassa markkinataloudessa, kuten eivät maailman energiamarkkinat kokonaisuudessaan. Sähkömarkkinat ovat vahvasti reguloituja eli säänneltyjä ja ohjattuja poliittisten päätösten perusteella.
Erityisesti sähköntuotannossa keskeisessä asemassa oleva ydinvoima on puhtaasti poliittinen asia. Suomessa poliitikot antavat tai ovat antamatta ydinvoimalalle käyttöluvan. Saksassa poliitikot päättivät liiketaloudellisesti eli markkinaehtoisesti kannattavan ydinvoimatuotannon lopettamisesta ja toimivien ja vuosikymmeniä tulevaisuuteen käyttökelpoisten voimaloiden pysäyttämisestä ja purkamisesta. Suomi ja Saksa eivät ole poikkeuksia, ainoastaan esimerkkejä.
Kaikkialla on poliittisin päätöksin tuettu tuuli- ja aurinkovoimaloita. Muuten niitä ei olisi olemassa. Ja maailman energiamarkkinoita määräävästä öljyn hinnasta päättää muutama maailman valtio ihan vain mielialansa mukaan. Öljyn ja erilaisten sidoksien kautta käytännössä kaiken energian hinnasta päättävät OPEC-maat päättäessään, paljonko ne suostuvat myymään öljyään maailmanmarkkinoille.
Energian korkea hinta Euroopassa ei sekään johdu markkinataloudesta vaan sodasta. Sotaa edeltänytkään hinta ei perustunut markkinatalouteen vaan muutamien valtioiden poliittisiin intresseihin. Kaikki myöntävät, että energiakauppa Venäjän kanssa oli poliittinen menettely, jossa kauppasuhteilla pyrittiin puolin ja toisin valta- ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin. Ei siis pyritty toimivaan markkinamekanismiin.
Sähkön hinta perustuu nimenomaan tuotantokustannuksiin
Yksinkertaisessa markkinamekanismin teoriassa markkinahinta määräytyy siitä, missä kaupan olevan tuotteen ostajien määrällinen ja hinnallinen ostohalukkuus ja myyjien määrällinen ja hinnallinen myyntihalukkuus kohtaavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuotantokustannus ei merkitse mitään. Kyllä se merkitsee ja paljon. Sillä minkään tuotteen valmistaja ei voi myydä tuotteitaan pysyvästi alle tuotantokustannuksen. Jos maksuhalukkuus ei ole vähintään tuotantokustannusten suuruinen millään tuotannon määrällä, ei synny tuotantoa eikä kauppaa.
Yksinkertainen hinnanmääräytymisen teoria olettaa, että sekä tuotanto että kysytä ovat rajattomasti joustavia. Eli ostajat voivat olla ilman tuotetta, jos eivät saa sitä hinnalla, jonka suostuvat maksamaan. Ja että myyjät voivat aina valmistaa tuotteita tarvittavan määrän ja tuotantokustannus ja siten myyntihinta voi rajattomasti alentua kun tuotannon määrä lisääntyy. Tämä teoria ei päde alkuunkaan sähkömarkkinoilla.
Sähköpörssissä hinta määräytyy kalleimman tuotantokustannuksen mukaan
Ensimmäinen sähkömarkkinoiden ominaisuus on, että sähkön kysyntä eli kulutus vaihtelee tunneittain. Koska sähköä ei ole varastossa, josta sitä voidaan ottaa käyttöön vähän tai paljon, kulutuksen vaihtelu edellyttää, että myös tuotannon määrä vaihtelee kulutuksen mukaan.
Sähkömarkkinoilla tuotantokustannus ei laske vaan nousee kysynnän kasvaessa. Ensimmäiseksi käytetään halvimpia voimaloita. Kun kulutus vaihtelee, joudutaan ottamaan käyttöön kalliimpia tuotantomenetelmiä. Tämä ei siis mene ollenkaan markkinatalouden teorian mukaan vaan täysin päinvastoin: mitä enemmän on menekkiä, sitä kalliimmaksi sähkön tuotanto muuttuu. Sähköpörssin hinta on hinta viimeiselle lisätuotannolle. Se on viimeisen käyttöön otetun sähkövoimalan tuotantokustannus. Eli sähkön hinta perustuu tuotantokustannukseen, ei markkinamekanismiin.
Sähköpörssi ei ole pörssi vaan voittoautomaatti
Pörssi tarkoittaa kauppapaikkaa, jossa tehdään tarjouksia myynnistä ja ostamisesta ja näiden perusteella syntyy kauppoja. Kun kauppa on syntynyt, ostaja maksaa ja myyjä saa rahansa. Sitten kaupankäynti jatkuu. Yksittäisen kaupan hinta ei muuta edeltäviä kauppoja eikä sido tulevien kauppojen hintoja.
Sähköpörssi ei toimi näin. Sähköpörssissä kalleimman voimalaitoksen myyntihinta ei rajoitu vain sen voimalaitoksen myymään sähköön, vaan kaikkien muidenkin voimalaitosten myyntihinta nousee riippumatta siitä, millä hinnalla ne ovat olleet valmiit myymään sähköä ennen kuin kallis voimala piti käynnistää tai joku tarjosi aiempaa suuremman hinnan saadakseen sähköä.
Jos osakepörssi toimisi kuten sähköpörssi, iltapäivän kaupat muuttaisivat aamupäivällä jo tehtyjen kauppojen hintoja jälkikäteen. Eli kun iltapäivällä joku osti yhtiön osakkeita hintaan 1000 €, se, joka aamupäivällä osti samoja osakkeita hintaan 600 €, joutuu iltapäivän kaupan vuoksi maksamaan 400 € lisää. Ja tietenkin aamupäivän myyjä, jolle 600 €:n myyntihinta oli OK, saakin 400 € lisää rahaa ihan vain siksi, että iltapäivällä joku halusi maksaa samoista osakkeista enemmän. Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta sähköpörssi toimii näin.
Sähkömarkkinat eivät jousta
Yksinkertaisen markkinamekanismin olettama on loputon ostajan ja myyjän joustokyky. Tätä ei sähkön kulutuksessa ja tuotannossa ole kummassakaan.
Joustoa on, mutta vain vähän. Jousto on myös luonteeltaan vaihtelevaa. Jouston mahdollisuudet vaihtelevat vuorokaudenajan, sään, vuodenaikojen ja reagointinopeuden mukaan.
Kuluttajamarkkinoilla hyvä esimerkki on talojen lämmittäminen sähköllä. Käyttöveden lämmittämisessä voi joustaa käymällä nopeammin ja harvemmin pesulla. Talvella lämmityksessä voi joustaa sietämällä kylmyyttä, mutta sillä on ihmisen elämän kannalta rajansa. Taloa ei voi päästää pakkasen puolelle ja jo 10°C alapuolella alkaa aiheutua talojen rakenteisiin vahinkoja – vaikka joku suostuisi ja pystyisi elämään jääkaappilämpötilassa.
Kansalaisilla ei ole myöskään joustovaraa maksaa lämmityksestä rajattomasti enemmän. Kansalaisten menoista asuminen on suuri osa ja asumisessa lämmitys on suuri osa. Asumismenot eivät voi ylittää käteen saatavia ansiotuloja. Sähkön hinnan moninkertaistuminen on sähköllä lämmittävälle mahdotonta. Vain muutaman prosentin nousu on mahdollinen vähentämällä muuta kulutusta ja kodin lämpötilaa.
Lämmityskuluja on toki mahdollista vähentää vaihtamalla sähköstä muuhun lämmitykseen. Mutta sellaista ei voi tehdä nopeasti eli siinä tahdissa kun sähkön myyjä ilmoittaa ja on ilmoittanut moninkertaistavansa hintansa.
Teollisuudella on usein samantapainen tilanne. Tuotanto perustuu johonkin järjestelmään ja sille ominaiseen energian kulutukseen. Silloin kun energian osuus on tuotteen hinnassa suuri, hintaa ei voi nostaa. Ainoa keino joustaa on lopettaa tuotanto. Se ei ole markkinamekanismin mukaista joustoa.
Sähkön tuotannossa on samanlainen tilanne kuin teollisuudella. Sähkön tuotannon jousto tapahtuu karkeasti voimalaitos kerrallaan. Voimalaitoksia voi sammuttaa nopeasti, mutta ei lisätä kuin useiden vuosien rakentamisajalla.
Kun sähkömarkkinat eivät jousta, markkinoiden toiminta ei voi perustua markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen teoriaan. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä minkään puolueen poliittisen tahdon tai tahtomattomuuden kanssa. Tämä tulee luonnonlaeista, ei hallituksen ja opposition kilpailusta.
Sähkön hinnoittelu ei toimi ja se pitää korjata
Nykyinen sähkön hinnoittelu ei ole seurausta markkinamekanismista vaan siitä, että markkinamekanismi ei sähkökaupassa toimi. Toimimattomuus on johtanut siihen, että kotitalouksien ja pienteollisuuden sähkönmyynnin hinnoittelu ei ole enää kytköksissä sähkön tuotantokustannukseen kuten sen pitäisi olla, jos sähkömarkkinat voisivat toimia markkinamekanismin mukaan. Ne eivät voi toimia, kuten edellä on selostettu.
Hinnoittelu pitää korjata, koska se on kansantaloudelle suuri häiriö, joka estää kansantaloutta toimimasta ja aiheuttaa kansantaloudelle suurta vahinkoa. Pelkkä sähkön hinta luo inflaation, jolle ei ole todellista perustetta. Käytännössä väärä sähkön hinta johtaa yritysten kaatumiseen jonka seurauksena usein menetetään arvokkaita tuotantovälineitä. Kotitaloudet menettävät maksukykynsä ja asunnot markkina-arvonsa. Ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kärsimykset voivat käydä kestämättömiksi.
Sähköntuottajien itsensä kannalta merkittävää on, että talouslama vie lopulta heiltä itseltään menekkiä. Nyt hintahäiriön aikana liikevaihto on kovaa. Mutta kun hintahäiriö on ohi ja palataan käyvälle hintatasolle, liikevaihto ja tuloksen teko ovat heikommat kuin ennen hintahäiriötä. Se on pysyvä tila, joka syö nopeasti hetkellisen riemun hintahäiriön voitonteosta.
Sähkön myynnin ylisuurille voitoille ei ole perusteita
Sähkön pörssikaupan kannattajat esittävät, että epärealistisen korkean hinnoittelun tuomat voitot halvalla sähköä tuottaville yrityksille ovat oikein ja tarpeen siihen, että niille tulee varallisuutta investoida uuteen sähköntuotannon kapasiteettiin, joka valmistuttuaan alentaa sähkön hintaa.
Väite ei ole uskottava. Viime viikkojen ajan selitys korkeille sähkön pörssihinnoille ja sähköpulan uhalle on ollut Olkiluodon uuden voimalaitoksen valmistumisen viivästys. Kaikkien sähköyhtiöiden keräämät voitot eivät millään tavalla edistä Olkiluodon tuotantoon saamisen ongelmien ratkaisemista. Edes Teollisuuden voiman omat voitot eivät auta, koska viivästys ei johdu rahanpuutteesta vaan teknisestä ongelmasta, joka ei ratkea lisärahalla.
Olkiluodon viikkojen päässä oleva tuotannon alkaminen tarkoittaa myös sitä, ettei millään sähköntuottajalla ole intressiä käynnistää monivuotista voimalahanketta sen tuotantokapasiteetin rakentamiseksi, joka Olkiluodon voimalassa on tulossa parissa viikossa.
Ylipäätään sähkön tuotantoyhtiöt tekevät voimalaitosten investointipäätökset vuosikymmenien energian kysynnän ja energiapoliittisten päätösten perusteella, ei muutaman kuukauden hinnoitteluhäiriön vuoksi. Eikä laitosinvestointeja rahoiteta keräämällä myyntituloja vanhoilla laitoksilla. Uuden laitoksen tulevat maksamaan uuden laitoksen asiakkaat tulevaisuudessa maksamissaan sähkön hinnoissa. Rakentamisen pääoma otetaan rahoitusmarkkinoilta.
Miten hintahäiriö korjataan
Kun sähkön tuotanto ja kauppa ovat perimmältään poliittisen päätöksenteon tulosta, ratkaisu hintahäiriöön on myös poliittinen päätös. Ja kun sähkön tuotanto ja kauppa eivät luonnollisten ominaisuuksiensa vuoksi voi toimia markkinamekanismin perusteella, kyse on samantyyppisestä asiasta kuin julkiset palvelut, joita on tuotettava, vaikka niillä ei voi olla kaupallista menekkiä ja markkinoita.
Sähkön tuotantoa ja kauppaa voi verrata myös moneen muuhun markkinoita ohjaavaan sääntelyyn. Esimerkiksi monet laadulliset myytäville tuotteille ja palveluille asetetut vaatimukset eivät kuulu markkinatalouteen ja markkinamekanismiin. Silti sääntelyllä ”häiritään” markkinoita. Jotkin hyvin tuottavat markkinat, jotka ovat uhka ihmisten terveydelle ja elämälle, on kielletty tai vahvasti rajoitettu. Esimerkiksi liikennesektoria ohjataan jo nyt mm. turvallisuus- ja ympäristösääntelyllä, johon alan toimijat eivät vapaaehtoisesti ryhdy. Kuitenkaan autokauppa ei ole tyrehtynyt eivätkä hinnat häiriintyneet sähkön hintahäiriön tapaan.
Osa sähkön hintahäiriöstä on ”korjattu” jo ennalta. Kaikkea tuotettua sähköä ei myydä sähköpörssissä. Suurilla sähkönostajilla on tuotantoyhtiöiden kanssa suoraan tehdyt sopimukset. Ne takaavat ostajille käyvän markkinahinnan ja tuottajalle kohtuullisen liiketoimintavoiton. Mikään ei pakota myymään kaikkea sähköä pörssin kautta, mutta tavalla, jolla pörssi nyt toimii, tuotantoyhtiöiden kannattaa kieltäytyä myymästä ohi pörssin.
Iso osa sähköpörssikaupasta aiheutuu siitä, että kuluttajien ja tuotantoyhtiöiden välissä on vähittäismyyntiporras. Kuten kaikessa kaupassa, tuotantoyhtiöt myyvät mielellään tukkureina isoja kauppoja vähittäismyyjille. Tuottajille on helpompaa ilmoittaa myyntitarjouksensa pörssille kuin tuhasille pienasiakkaille, joita palvelevat vähittäismyyjät.
Hintahäiriö siis on korjattavissa sääntelyllä
Sääntelystä päätetään poliittisin perustein, eli sääntely lähtee arvovalinnoista. Sääntelyn voi nähdä osana valtakunnallista energiapolitiikkaa, samanlaisina päätöksinä kuin päätös siitä, halutaanko ydinvoimaa ja halutaanko sähköntuotannossa omavaraisuutta vai hyödynnetäänkö esimerkiksi Norjan pohjoista vesivoiman runsasta kapasiteettia, jota Norja ei itse tarvitse.
Tähän mennessä saadun kokemuksen perusteella sääntelemättömyydestä on eniten yhteiskunnan toimintaa rasittavaa haittaa kotitalouksien ja pienteollisuuden, erityisesti elintarvikealan yrityksille. Näiden osuus Suomen koko energiankulutuksesta on niin pieni (noin 33 %), että se voidaan kattaa varmoilla ja kustannuksiltaan alhaisilla sähköntuotannon muodoilla (ydin- ja vesivoima 44 %). Siksi on perusteltua säännellä velvoittavalla menettelyllä, että sähköä on myytävä tälle sektorille enintään kohtuullisella liiketoiminnan voitolla.
Edellä sanottu sääntely vastaa sitä tilannetta, joka nyt vallitsee sähkön suurkuluttajien kohdalla. Suurkuluttaja voi neuvotella sähkösopimuksen, jossa hinta on kohtuullisen liikevoiton hinta. Se, että lailla määrätään sama asia sadoille tuhansille sähkön pienkuluttajille, on markkinoiden näkökulmasta sama asia kuin että nämä pienkuluttajat perustaisivat yhdessä suuren sähkön ostajayrityksen, kuten osuuskunnan. Tällä ostajalla olisi voimaa neuvotella samanlainen sopimus kuin yksittäinen suurkuluttaja tekee nyt. Kun näin ei tapahdu, asia on hoidettavissa yhteiskunnan toiminnan edun takaavalla sääntelyllä.
Sääntely ei poista eikä estä sähkökauppaa pörssissä
Jos kolmannes sähkönmyynnistä on säännöstelty perusteettoman hinnoittelun ulkopuolelle, suurin osa sähkökaupasta jää edelleen vapaaseen hinnoitteluun. Mutta jäljelle jäävässä markkinassa myyjät ja ostajat ovat yhdenvertaisemmassa asemassa kuin yksittäinen kotitalous suhteessa mihinkään sähköyhtiöön. Suuret asiakkaat pystyvät tosiasiallisesti kilpailuttamaan sähkön myyjiä niin, etteivät ne voi yksissä tuumin päättää myydä sähköä pienasiakkaille millä hyvänsä hinnalla, koska pienasiakkaan on pakko saada sähkönsä.
Sääntely ei myöskään estä eikä häiritse sähkön vuorokautisen kulutusvaihtelun hoitamista.
Nykyisin vuorokautinen kulutusvaihtelu on arkisin noin 25 % sähkön huippukulutuksesta. Tähän aikaan vuodesta osa vuorokausivaihtelusta ylittää kotimaisten voimalaitosten tuotantokapasiteetin, jos ei tuule ja tuulivoimaa saadaan vähän tai ei ollenkaan. Tässäkin tilanteessa säännelty sähköntuotanto voidaan tuottaa ydin-, lämpö- ja vesivoimalla. Näiden tuotantohinta vuorokausitasolla on sellaisessa suuruusluokassa, josta sähköstä maksettiin ennen hintahäiriötä. Ydin- ja vesivoima yksin riittävät kattamaan säännellyn kulutuksen, joten vuorokausivaihtelun hoitaminen voi tapahtua kuten ennenkin käyttämällä säätövoimana lämpö- ja vesivoimaa sekä tuontia ja hyödyntämällä tuulivoima silloin, kun tuulee.
Sähkömarkkinoiden sääntely on kansantaloutemme ja hyvinvointimme etu
Olemme nähneet tämän vuoden aikana, millaisen sekasorron kansantalouteemme hallitsematon sähkön hinta pienkuluttajille aiheuttaa. Tiedämme, että meillä on sähkön tuotantokapasiteettia, jolla sähköä kyetään tuottamaan suurin osa vuodesta kokonaan kotimaisissa voimalaitoksissa ja sellaisella myyntihinnalla, että sähköala voi hyvin. Tiedämme myös sen, että Ukrainan sodan aiheuttama hintahäiriö ei tosiasiassa vaikuta Suomen sähköntuotantoon. Siten sähkön hinnan ei pitäisi nousta muusta syystä kuin siksi, että tuontisähkön hinta nousee yli sen hinnan, jolla kotimaiset voimalaitokset voivat sähköä tuottaa.
Korkea sähkön hinta ei estä sähköpulaa
Sähkömarkkinoiden ongelma ei ole tuotantolaitosten saama myyntihinta vaan tuotantokapasiteetti. Sitä ei mikään sähkön hinnan korotus ratkaise. Siksi on pitkin syksyä puhuttu sähkön säännöstelystä. Sähkönjakelun keskeyttäminen ei ole markkinataloutta vaan sääntelyä. Sähkön säännöstely on toimenpide, johon päädytään, koska markkinatalous ei pysty kapasiteettipulaa ratkaisemaan.
Osittainen sähkön hinnan sääntely ei myöskään ratkaise kapasiteettipulaa, mutta se pitää kansantalouden kunnossa. Silloin kapasiteettipulasta on vähemmän haittaa kuin jos kansantalous on kuralla jo valmiiksi perusteettoman korkean sähkön hintatason vuoksi.
